Astelen sirpaleiden päällä.
Ne haavoittavat jalkojani.
Uurtavat syviä uonoja jalkapohjiini.
Sirpaleet jättävät minulle muiston itsestään.
Veri tihkuu,
tehden tästä sirpalemerestä kuolonpunaisen.
Minuun sattuu, mutta en voi lopettaa,
sillä jos lopettaisin, luultaisiin, että minä luovutan.
Ehei, minähän en luovuta.
Haluaisin vain hieman lepuuttaa jalkojani.
Mutta ei, se ei käy.
On päätetty että minua rankaistaan ja niin myös tehdään.
Mainoksessa minulle luvattiin, että pääsen lämpimään paratiisiin.
Lämmin täällä kyllä on,
sillä sydämeni tiheä syke lämmittää,
mutta paratiisi?
Vihreät palmut,
kuohuavat meret,
ja polttava hiekka ovat täältä kaukana.
Tämä on Helvetin paratiisi,
sillä en näe yhtään valkoista enkeliä.