Enkeli lentää pilvilinnoissa.

Elämä

2007-08-04T11:38:00+03:00

Mistä valheesta kirjoittaisin, vaaleanpunaisista tylliunelmista, vai suuren suurista pilvilinnoista.
Voisinko kirjoittaa, että en jaksa enää. Voinko kirjoittaa rumia sanoja ja piirtää niiden ympärille sydämen.
Nyt se tulee. EN JAKSA ENÄÄ. Koko maailma on niin vääristynyt. Pitaisi olla jo nyt veitsi kädessä viiltelemässä, mutta ei, en halua.
Mitä jos haluan vain matkustaa Muumimaailmaan rutistamaan Nipsua. Niin, mutta eihän sillä ole mitään väliä mitä minä haluan, koska enhän minä halunnut matkustaa Amerikkaankaan, isojen tyttöjen maahan. En minä halua ostaa Lontoon kuuluisilta kaduilta kenkiä, jotka kuitenkin hiertävät, mutta ovat vaan hienoja ja KALLIITA, että niitä on pakko ostaa.
Haluaisin kaivaa kellarista esiin vanhan nukkeni ja kammata niitä, mutta ei, minun pitää tehdä niinkuin muutkin. En halua harrastaa tennistä ja keinahdella opettajien edessä lyhyissä hameissa, jotta arvosanani nousisivat. Minua ei kiinnosta koulu. Kun pääsen vihdoin sieltä vankilasta, kaivan kaikki ruoat kaapeista ja syön, enhän muuten eläisi enää. En ymmärrä miksi en saa edes ruokaa. "Jotta et lihoisi" kaikki sanovat.

Mitä tapahtuu jos olen kerrankin erilainen kuin muut.
Jos en soita musiikkia bussissa täysillä, vaan istun nurkassa sämpylä sylissä? Saanko kuolemantuomion?

Elämä on vain yksi suuri kysymysmerkki,
miksi siis uhrata sille niin paljon aikaa.

Maailma

2007-06-28T12:27:00+03:00

Vihaan tätä kauneusihanne hässäkkää.
Antaisi kaikkien olla mitä tahtoo.
Lehdissä kirjoitetaan kuinka tavalliset ihmiset ovat juuri niitä kaikkein kauneimpia.
Sulkisivat suunsa ja katsoisivat ympärilleen,
kukaan meistä ei ole tavallinen.
Olen tyytyväinen itseeni, vaikka omistan jenkkakahvat, en osaa nykytanssia, silmäni ovat eri kokoiset ja korvani eri näköiset, joskus huulessani on joku huuliherpestä muistuttava pilkku, herään aamuisin ja vaaka näyttää aina samaa. Olen silti tyytyväinen itseeni. Lenkkeilen ja oksentelen vain siksi, koska pelkään, että muut eivät pidä minusta niinkuin minä pidän.Pelkään, että he katsovat vain rumaa ulkokuortani. Kyllä minäkin olen kateellinen Hollywoodin tähdille, vaikka kuinka tiedän että kuvia saatetaan ja retusoidaankin.
Anoreksia. Se johtuu vain siitä, kun Austraalian prinsessaksi pyrkivä nainen, hyvin solakka ja kaunis. Joku muka niin vaikutusvaltainen ja hyvännäköinen sanoi, että hänen pitäisi laihduttaa! Nainen on hyvin laiha, eikä hänen todellakaan pitäisi laihduttaa. Miksi mies sanoi niin? Luulisi että hän olisi imarreltu vaikutusvallastaan. Miksi kukaan ei herätä häntä ja sano, että juuri hän voisi vaikuttaa siihen, että nuoret eivät olisi syömättä. Hän olisi voinut kehua naista kauniiksi ja pitää rumat ajatukset sisällään, se olisi auttanut meitä kaikkia.

Puutteessa

2007-06-28T12:17:00+03:00

Aurinkokin nousee,
ruoho kutittaa varpaita.
Silti,
ei tästä mitään tule.
Tyhjä paperi edessäni.
Piirrän vain kynällä kunnes terä on tylsä.
En saa mitään aikaan.
Makaan sängyssä ja katson kattoon,
kirjoitan kuviteltua rakkauskirjettä mielessäni,
suunnittelen Beyoncen uusimpaan videoon parempaa kohtausta,
luen Glamourista, kuinka Jessica on mennyt leikkaamaan nenänsä eikä myönnä sitä.
Katson ulos ikkunasta.
Pisarat ropisevat ikkunaa vasten.
Ne muodostavat puroja, jokia ja meriä.
Itken,
ihan turhaan,
ei kyyneleeni kuitenkaan tavoittaisi koskaan tuota herkkää tilaa ikkunalasin toisella puolen.
Kyyneleeni vierivät poskillani kuin vapaana kuohuavan meren helmet.
Helmet tippuvat maahan luoden painostavaan hiljaisuuteen mustia pisteitä.
Rojahdan nojatuoliin.
Suljen silmäni ja yritän päästä inspiraation maailmaan.
Juna "Inspiraatio" on jo täynnä,
se pursuaa liitoksistaan ihmisiä jotka ovat ansainneet lippunsa,
vaikka muutama vapaamatkustajakin siellä saattaa olla.
Pitäisi alottaa baletti,
jotta voisin kirjoittaa siitä vapautuksesta kun tanssin,
vaikka tuskin se todellisuudessa aina on niin ruusuista, kun joutuu harjoittelemaan samaa nilkan ojennusta joka tunti kerta toisensa jälkeen.
Toisaalta voisin aloittaa ratsastuksen,
ja kirjoittaa kuinka ratsastan auringonlaskuun ja tunnen vain hevosen sydämen lyönnit minua vasten,
mutta sekin yhtä tekniikkaa vain.
Haluan tehdä jotain,
missä ei ole rajoituksia,
ei sarjoja.
Pelkkiä vapaita sanoja,
vaikka niitäkin on maailmassa liian vähän.
Ihminen ei ole sana.
Sielu ei ole sana.
Ne ovat asioita.
Sielu on vapaa,
se tekee mitä tahtoo.
Sydän on asia.
Joka puhuu sydämesta on materialisti,
puhukoot sielusta jos haluavat vapautua.

Helvetin paratiisi

2007-05-11T16:50:00+03:00

Astelen sirpaleiden päällä.
Ne haavoittavat jalkojani.
Uurtavat syviä uonoja jalkapohjiini.
Sirpaleet jättävät minulle muiston itsestään.
Veri tihkuu,
tehden tästä sirpalemerestä kuolonpunaisen.
Minuun sattuu, mutta en voi lopettaa,
sillä jos lopettaisin, luultaisiin, että minä luovutan.
Ehei, minähän en luovuta.
Haluaisin vain hieman lepuuttaa jalkojani.
Mutta ei, se ei käy.
On päätetty että minua rankaistaan ja niin myös tehdään.
Mainoksessa minulle luvattiin, että pääsen lämpimään paratiisiin.
Lämmin täällä kyllä on,
sillä sydämeni tiheä syke lämmittää,
mutta paratiisi?
Vihreät palmut,
kuohuavat meret,
ja polttava hiekka ovat täältä kaukana.
Tämä on Helvetin paratiisi,
sillä en näe yhtään valkoista enkeliä.

Väri

2007-05-11T16:23:00+03:00

Sanasi vangettavat yllemme ikuisen hiljaisuuden.
Hiljaisuus on veistetty lasista,
se on kaunis ja terävä.
Hiljaisuus kimaltaa kuin lumi
yöisen kuutamon valaistessa sitä.
Ei, älä sano mitään.
Kauneus on katoavaista.
En voi ikuistaa tätä hetkeä kuviin.
Hiljaisuus on vain kipsistä luotu muotti,
joka on kuin valettu yllemme.
Hiljaisuudessa loistavat kaikki värit,
kaikissa sävyissään.
Sateenkaaren sanoittamat värit ympäröi meidät.
Lumikiteet tanssivat ympärillämme.

Welcome To The Circus Of Hell

2007-03-01T10:08:00+02:00

Joskus kaipaus pureutuu luihini, mutta en välitä,
heikkous on heikkouteni.
Näen kuinka sumean pilviverhon takaa kohoaa jokin kirkas.
Se on kuin sirkus.
Etäältä kuuluu tirehtöörin huudahduksia.
Kirkas valo täyttää sisimpäni.
Sirkus on surullinen.
Tiikeri karjuu tuskissaan,
sitä pidetään pilkkanaan.
Astelen soratiellä
ja käännyttyäni huomaan että jälkeni ovat pysyviä.
Lähestyttyäni tuota mystistä näkyä, näen kaiken jo paljon selvemmin.
Sirkusteltta on punainen,
sen yllä lukee "Welcome To The Circus Of Hell".

Jää

2007-03-01T10:03:00+02:00

Kirkkaat spottivalot osoittavat minuun.
Jää hohtaa kirkkaana allani.
Taivas on sumeana lumihiutaleista.
Luistimeni terät viiltävät jäähän.
Ilmeeni on vakava.
Nousen varovasti yhdelle jalalle.
Nostan toisen jalan vaakaan.
Seuraavassa hetkessä makaan jäällä.
Kylmä jää pistelee lämpökerroksieni läpi.
Lumihiutaleet laskeutuvat kasvoilleni.
Hiutaleet ovat tulleet jäädäkseen, peittääkseen minut alleen.
Silti ne ehkä tietävät, että vaikka ne minut peittäisivätkin, ehkä minua ei unohdettaisi.
Minä olisin silti täällä.
Minä olisin muiden sydämessä.
He eivät vain näkisi, kun yrittäisin sanoa heille ne viimeiset sanat, ne vaikeimmat.

Kuka sen kuiskaa minulle

2007-01-22T16:28:00+02:00

Kuinka kauan siitä on, kun minua pideltiin ensimmäistä kertaa?
Kuinka kauan siitä on, kun minä en tuntenut vielä kateutta?
Kuinka kauan siitä on, kun puhalsin ensimmäisen kynttiläni?
Kuinka kauan siitä on, kun söin ensimmäisen piparkakkuni?
Kuinka kauan siitä on, kun tunsin ensimmäistä kertaa kiintymystä?
Kuinka kauan siitä on, kun halasin ensimmäisen kerran?
Kuinka kauan siitä on, kun valehtelin ensimmäisen kerran?
Kuinka kauna siitä on, kun tunsin ylpeyttä itsestäni?
Kuinka kauan siitä on, kun itkin tunteiden takia ensimmäisen kerran?
Kuinka kauan siitä on, kun juoksin rannalla vapaasti kuin tuleen henkäys?
Kuinka kauan siitä on, kun näin ensimmäisen auringonlaskuni?
Kuinka kauan siitä on, kun luotin johonkin?
Kuinka kauan siitä on, kun rakastin vielä jotain tässä maailmassa?

Miksi emme tee siitä helpompaa?

2007-01-17T16:32:00+02:00

Vaikeinta rakkaudessa on ero.

Se satuttaa eniten.

Vaikeinta erossa on pelko.

Se satuttaa eniten.

Vaikeinta elämässä on kuolema.

Se satuttaa eniten.

Vaikeinta on hyvästellä, kääntää selkä, kävellä pitkin kirkon kaikuvaa käytävää.

Se satuttaa eniten.

Vaikeinta on itkeä arkun yllä, kun sydän ei enään jaksaisi.

Se satuttaa eniten.

Vaikeinta on yrittää unohtaa.

Se satuttaa eniten.

Vaikeinta on jatkaa elämää, kun tietää että toinen istuu juuri yläpuolellasi seuraten jokaista askeltasi, jokaista virhettäsi, jokaista sanaasi.

Se satuttaa eniten.

Vaikeinta elämässä on elämä.

Se satuttaa eniten.

Miksi

2007-01-17T15:56:00+02:00

Olen vangittuna muoviruusujen keskellä.
Olen yksinäisyyden reunalla, hyppäämässä.
Olen lukittuna avantoon, ilman ulospääsyä.
Olen sidottuna sydämmeen, yksin.
Olen särkynyt, etsin kadonneita siruja.